tiistai 28. helmikuuta 2012

Another week has started. The last week of February! I have lived in London for a month now and it has been amazing. This was so the right decision. 

Also, as per requested, here is a picture of my chest of draws content. This draw is a necessity hence it is sadly rather important :) Three clutches, two black container boxes (that were given to me in 2009 and that have then travelled from Leeds to Helsinki to London), jewelry and watches. 





I have a friend coming over this weekend! Elli and I are going to spend another brilliant weekend together. She had found some good French and Italian restaurants to where we were planning to go to. So some restaurant posts will definitely uploaded next week. Apart from restauranting I reckon we just take it easy, see places and talk loads over the weekend. To me that sounds like a very decent plan!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

We had such a good night yesterday. There were basically ten of us going for Chinese hot pot dinner around 8ish in the evening. The mood was happy and uplifted. We were loud and laughed a lot and were just on a good, happy, friendly mood all of us. We hopped on a DLR from Heron Quay and drove all the way to All Saints. Yeah, I know, but Ed who lives nearby had found this good Chinese restaurant so we decided to give it a go. And it proved to be good. Of course it wasn’t anything like the hot pot place we had in Leeds, but that’s alright. 

We stayed at the restaurant about two or two and a half hours before heading to this small yet very traditionally cosy, dark,  little 17th century Dickensian  pub called The Grapes in Limehouse. The reason why we went to this particular pub was because it is owned by Sir Ian McKellen's (Gandalf from the Lord of the Rings actor) and partly because it was conveniently on the way. Personally I am definitely not a big Lord of the Rings or Tolken fan at all, but it was fun. Too bad we got to the pub so late that we only had time to sit down for a half an hour and were pushed to leave before we were able to finish our drinks completely. However, that was alright too. Then we walked along the Thames Path back home and it was lovely –as per usual. 

At home we had more drinks and cake. Bad jokes, funny conversations and loads of laughing out loud. It is just so lovely to spend time with people who are all in the same level. I feel extremely lucky and blessed (yes this is very American) to have such a wonderful group of people as my friends. Not just in England, but in Finland too. I truly appreciate every single person’s presence in my life. I believe that they are all there for a reason, which makes me even more attached to all of them.

So at the end of night we had three people staying over. We inflated a double airbed in the living room and made another bed by using sofa cushions in Matt and Ken’s bedroom. I do have to say that I just love this kind of feeling when people are together because everyone comes along so well. I missed this feeling so much whilst I was living on my own in Helsinki. I think living with people suits me better than living alone. 

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Life is good! Yeah. Just amazing.


Tänään mennään Yasminin, Shy FX & Ms Dynaminten tahdissa -Light Up the World

tiistai 21. helmikuuta 2012

It is 10.30pm and Matt and I got back from our gym about half and hour ago. We both agreed on the fact that finishing gym this late is literally too late. Our gym is fantastic as far as residential development gyms go, as we have a proper mini fitness first studio, spa, steam room and a sauna downstairs. It is occupants use only, so outsider are  not allowed in. We had our gym induction last Wednesday and all three of us have decided to get healthy, happy and fit. My personal goal is to build up strength and get more visible muscles and when this is done in month three, get rid of the possible fat on the top of the muscles. I'm not so worried about loosing weight or cutting back on fat at this point as my personal trainer emphasises so clearly that in my case, it is not worth working hard and draining myself in order to loose as much fat as possible, as then when I'd be trying to get the muscles to grow afterwards, it would be much longer and harder process than the other way around. I guess that everything that is meant to "melt" away will do so naturally.

So I had a session with my personal trainer last Wednesday and she gave me a two week programme to follow whilst she crafts me the final gym programme of what I'm going to use in the course of the next four to six months. Obviously, I won't be repeating the same movements with same weights and reps six months from now, she will naturally give me loads of options and alterations to choose from. As the key is to use imagination and do versatile moves in order to keep my body guessing and working the best possible manner. Also, nutrition has to be good enough so that I can provide my body all it needs throughout this journey. Get this, I have even bought my first ever recovery supplements and vitamins :D Good God I'm taking this seriously.

Hah, maybe I should tell you something about my first session. First of all, it was good. I was full of energy and super motivated. I was doing all the moves as well as I possibly could and she was pushing me really hard. Hence, I can tell you that I was NOT able to go down to the gym next time until four or five days after I had the session with the her. Yup, she really made me work that hard and the weights I was using were bloody heavy!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Happy Valentine’s Day! Hyvää ystävänpäivää!
The following is taken from this week’s ES magazine ‘Got the Love’ weekend edition. Throughout the magazine they had all these ‘Five best places to do something’. I thought to share this with you as I found it so funny. Not very romantic, but funny :)


Five places to break up
Arrange to meet at the St Pancras Grand Champaign Bar before declaring you can’t deal with commitment and need to see the world and oh, must dash, your Eurostar to Paris (one way) is ready to board.

If you’re expecting hysteric, opt for the quiet open space of this royal park. When it’s all said and done there are a host of lovely pubs around to celebrate alone.

3. Comptons
A rendezvous with your girlfriend at this Soho gay pub says it all really. Break the news in the quieter upstairs bar and as she runs off in tears, you’re free to cruise the night away.

Position your boyfriend before Philip Hermogenes Calderon’s Broken Vows (1856), which depicts a woman who’s discovered her lover has been unfaithful. Give him the look, and sashay away, leaving him to work it out.

5.Byron, various locations
Because there’s nothing like watching your partner devour a juicy Byron burger to remind you why you don’t fancy them anymore.

         

maanantai 13. helmikuuta 2012

I’m having the whole house to myself for the first time! Matt drove home to his parents’ and Ken is on a business trip to Malaysia. I’m so going to have a bubble bath and a glass of sparkly tonight! Oh yes.. I’m going to have one of these super saucy girly night-in. I’m going to soak, relax, scrub, exfoliate, pamper, polish, groom and moisturize. So much looking forward to all this. Sometimes it is such a bonus to be a girl :)


sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Tällä viikolla Englannissa on ollut poikkeuksellisen kylmää, joten ihana Henri Lloydin takki on ollut aivan huippuostos. Takin kanssa on voinut vain naureskella säässä kuin säässä ja poikia suunnattomasti ärsyttävä lausahdus ”warm air cycling” on tullut huikattua ilkikurisesti ilmoille monena kertana kun toiset ovat värjötelleet ohuet takit päällä viimassa. Itse on kyllä tasan tarkkaan niin skandinaavi, että kun ulkona on kylmä niin minähän en missään pikkuballerinoissa ja ohuessa kevät macissa juokse! Talvella pukeudutaan asianmukaisesti lämpimiin vaatteisiin. Piste. Ja aivan sama näyttääkö toppatakin kanssa less sexy vai ei. 

Vaikkakin just for the record that Lloyd Parka of mine has received loads of compliments, nyt kun vielä omistaja in it saa myös jotain kehuja niin ollaan voiton puolella ;) No just kidding. Ei mutta oikeasti, jos (ja kun)joku oikeasti tuomitsee minut sen perusteella että hiihdän pakkasessa toppatakki päällä niin sillehän minä en mahda mitään. En voi sanoa muuta kuin, että antaa mennä siitä vain judge away, sillä tällaisilla ihmisillä ja minulla olisi muutenkin hyvin vähän jaettavaa keskenämme loppupeleissä enkä siis kokisi tällaisen BFF menettämistä kovinkaan traagisena asiana. Thus, it is warm air cycling that matters! ;) Ehrm,  tai no.. hah no okei, otetaas hieman pakkia. Nyt naurattaa jo itseänikin, voin toisaalta sanoa käsi sydämellä että en nyt voisi sanoa että suostuisin toisaalta lähtemään ihan missä tahansa oranssissa pilkkihaalarissakaan tuonne ulos käyskentelemään, että kyllä tässä kuitenkin sen verran vain ollaan. Hah aivan… eli jospa vedetään se viiva siihen pilkkihaalariin sitten? :) Seriously, pilkkihaalarit no lighty. Veikkaan, että tässä tapauksessa aivan sama kuinka paljon sitä lämmintä ilmaa siellä haalarin sisällä kiertää, I think I’m going to pass wearing one –unless it is -35’C or less outside sitten mä olisin varmasti ’excuse-me where did you have your pilkkihaalarit again?’. Onneksi tällaisia miinuslukemia pääsee varmasti vielä Lontoossa juuri ja juuri karkuun. Vai mitä veikkaatte? ;) Tulipa taas aika uskomaton avautuminen, mutta hei ei se mitään. Kivaa sunnuntaita!

Picture by Simon & His Camera- Syon Park London

lauantai 11. helmikuuta 2012

Huomenta muruset

Toinen lauantaiaamu uudessa kodissa. Koska ulkona on Englannin ja varsinkin Lontoon standardeihin nähden kirpeä pakkasaamu, aamuaurinko värjää Thamesin vastapuolella olevat rakennukset kauniisti vaalean punaiseksi vaalean sinistä ja vaalean keltaista usvaista taustaa vasten. Ilma on koko ajan kirkastumassa aamu-usva painuessa kauemmaksi horisonttiin ja auringon noustessa korkeammalle. Pojat nukkuvat vielä sikeästi, joten yritän olla varovainen etten vahingossa herättäisi ketään  vaan että jokainen saisi nukkua rauhassa niin pitkään kuin haluaisi. Meillä on aina opetettu kotona, että unesta pitää pitää kiinni ja toisille täytyy antaa aamuisin (varsinkin viikonloppuaamuisin) rauha levätä raskaan työviikon jälkeen.  Kuten varmasti olette huomanneet, itse lukeudun aamuvireisiin ihmisiin ja usein viikonloppuisinkin herään seitsemän ja kahdeksan välillä, vaikka nythän saisi periaatteessa nukkua kuinka kauan tahansa. That’s me. Toisaalta se että aamuisin koko talo on hiljainen muiden vielä nukkuessa tuo oman tunnelmansa aamuun. Tällaisina hetkinen on ihana vain mind my own business ja istua kahvikupin ja aamupalan kanssa olohuoneen sohvalla ja ihmetellä maailmaa kaikessa hiljaisuudessa. Ei ole kiire minnekään eikä tiedä vielä mistään mitään, kaikki on mahdollista ja päivä on vielä täysin edessä. Aamut ovat minulle luonnon meditaatiota ja terapiaa. Let’s face it terapian tarpeessa tässä ollaan varmasti jokainen ;)

Meidän olohuoneen ikkunasta avautuu kiva näkymä Thames joelle, joten voin kuvitella että tässä sohvalla tulee istuskeltua hyvinkin usein ja ihastellessa joella tapahtuvaa liikennettä. Omat suosikit ovat kilpasoutajat ja vesibussit , jotka risteilevät säännöllisin väliajoin ohitse. Vaikka kaistale, joka tästä olohuoneen ikkunasta avautuu ei ole järjen suuri, leveydeltään se on ehkäpä noin 50m, näkymä on kuitenkin täysin esteetön. Toisena plussana on vielä se että näkymä tulee yläperspektiivistä, sillä flattimme sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa. Maan tasalla näkymä olisi hyvinkin erilainen –ei välttämättä yhtään huonompi, mutta erilainen. Se, että asumme Thames joen penkalla on aivan mahtavaa. Tai no ei sen vesielementin tarvitsisi välttämättä olla juuri Thames joki, mutta koska se nyt sattuu olemaan se niin fair enough :) Leedissä asuttaessa vettä ei valitettavasti päässyt ihastelemaan missään, sillä kaupunki on täysin sisämaassa ja land-locked. Joskus juttelin jonkun kanssa siitä kuinka kuntosalilla (ja monissa muissa paikoissa) ihminen usein hakeutuu samoihin paikkoihin tekemään samoja asioita esim. crosstrainaaman tietyssä laitteessa, välttämään tiettyä kuntopyörää, hakemaan vettä tietystä vesipisteestä ja kun joku näistä ei olekaan käytössä niin sitten iskee kriisi. Itse havahduin tämän keskustelun jälkeen siihen, että kuntosalilla tykkäsin juosta erityisesti niillä juoksumatoilla, joista avautui suora näkymä alakerran uimahalliin ja veden liikehdintään. Veikkaisinpa että tuollainen alitajuinen vesielementin kaipuu juontaa ainakin minun tapauksessani juurensa lapsuudesta saakka, sillä olemme aina asuneet lähellä merta tai järveä ja uiminen ja veden äärellä läträäminen on aina ollut ykkössuosikkipuuhiani.  Hence, summa summarun, having the Thames River there is making me really happy. 


torstai 2. helmikuuta 2012

Right there!

My first week at my new job is almost finished and the only thing I can say is that I'm so much looking forward to my duties. Hah, that is dedication I say. I have had a really good cross-over with the previous job holder and everything just seems to be rolling smoothly.

Also, finally got myself the a-lot-talked BlackBerry. I'd like to introduce my lovely BlackBerry® Curve™ 9300