Kiteytettynä voisi ainakin sanoa sen, että elämä täytyy vain elää tässä ja nyt. Ei odottaen sitä kaikkea mitä tulevaisuudessa tulee ja toivoo tapahtuvan eikä myöskään eläen menneisyydessä jolloin asiat olivat niin ja näin.
Hetkessä elämämisen vaikeus ja siihen pyrkiminen näyttää olevan todella ajankohtainen monen ystäväni elämässä tällä hetkellä -joten ei siis vain minun. Minusta tuntuu, että minä olen nyt valmis laskemaan irit vanhasta viimein ja suuntaamaan eteenpäin ja ottamaan hetken vastaan sellaisena kun se tulee avoimin mielin ja kirkkain silmin. Silloin kun se tunne tulee, niin sen vain tietää.
Vielä kuukausi sitten tuntui kamalan vaikealta päästää irti ja ensi reaktio oli syvä melankolia, mutta nyt aika näyttää olevan kypsä eikä samanlaista tunnetta enää synny kun asiaa ajattelee. En puhu tässä nyt minkään tietyn asian tiimoilta vanhasta irti päästämisestä, vaan puhun yleisemmällä tunnetasolla irtipäästämisestä ja eteenpäin siirtymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti