Business news

Mun on kyllä pakko hehkuttaa nyt hieman sitä, että mä oon aikalailla hurahtanut, no täysin,  tohon mun tutkinnon businesspuoleen. Love it! Mä luin lauantaina aamulla Financial Timesia aamupalan kanssa ja siellä silmiin osui Companies/International osuudessa muutama todella mielenkiintoinen artikkeli. Ensimmäinen käsitteli puuvillan hinnannousua ja mitä vaikeuksia se tuottaa/on tuottanut esimerkiksi H&M:n kaltaisille yrityksille, jotka kilapilevat "cheap and good quality"- idealla. Se kuinka H&M on esimerkiksi yrittänyt ratkaista puuvillan hinnannousun tuomia ongelmia on ollut shop online nettikauppojen avaaminen uusiin maihin ja fyysisten kauppojen avaamisen vähentäminen mitä alunperin oltiin kaavailta. Genious I say, ajatelkaa nyt kun H&M saa jokaisesta tilauksesta itselleen postikulut että myytyä ale-vaatteita ja hankalia kokoja, jotka muuten roikkuisivat kauppojen hyllyillä ja jotka jouduttaisiin muuten myymään alle katehinnoin. Nettikauppojen avaaminen vähentää myös juoksevia kuluja (palkat, vuokrat, sähköt, kunnossapito ym) että nettikauppojen asiakaskunta on mitä suuremmalla todennäköisyydellä huomattavasti laajempi kuin asiakkaat voivat shoppailla netissä mihin vuorokauden aikaan tahansa ja mistä tahansa pitäjästä asti.

Toinen mielenkiintoinen artikkeli koski Italialaisen Pradan aikeita listautua Hong Kongin pörssiin huhtikuussa. Arvioiden mukaan Pradan arvo bränditietoisessa aasialaisessa HK pössissä on luultavimmin €5bn-€6bn arvoinen. Sama summa ei samaisen artikkelin mukaan tulisi missään nimessä olemaan mahdollinen Milanossa. Ennen Pradaa, samaisen tempun eli HK pörssiin listautumisen, teki kuitenkin ranskalainen kosmettiikka- ja hajuvesi-yritys L'Occaitane osana heidän Aasiaan etenemissuunnitelmaansa.

Kolmas huomioni herättänyt artikkeli kertoi amerikkalaisen sisustusyrityksen Home Depotin epäonnistuneesta Aasian etenemisstrategiasta, jossa kyseinen yritys on joutunut sulkemaan Pekingistä kaikki liikkeensä, sillä Kiinassa asiakaskunta ei ole valmis tee-se-itse-IKEA tyyppiseen huonekalujenkokoamiskulttuuriin. Perinteisesti työvoima on ollut Kiinassa halpaa joten asiakkaat eivät itse kokoa huonekaluja vaan he mieluummin ostavat "remontti-reiskan" kokoamaan itselleen ostamansa huonekalut. Kiinalaiset ovat kuitenkin hyvin hintatietoisia asiakkaita ja mikäli tuotteen hintaan joudutaan lisäämään vielä kokamiskulut eivät monetkaan kiinalaiset ole enää kiinnostuneita tekemään kauppoja. Usein myös ne, jotka haluavat ostaa itselleen länsimaalaisia huonekaluja suosivat mieluummin suuria kauppakeskuksia ja huonekaluoutletteja pienten chic-putiikkien sijaan, sillä outletitit osatavat sisään suurempia eriä tavaraa, jotka voidaan myydä edulisemmalla hinnalla ja usein myös kiinalaisten huonekalushoppailijoiden ostohalukkuutta lisää myös se jos kaiken saa saman katon alta. Mielenkiintoinen väite oli myös se, että kiinalaisilla ei ole perinteisesti työkaluja kotona tai tilaa säilyttää kokoamisvälineitä. Hmm....

Myös sokerin ja viljan hinta tulee nousemaan lähitulevaisuudessa :)

Kuva lainattu